Vielä kaks viikkoa ja sitten pääsee (=joutuu) viettämään parillisen yksinhuoltajan elämää. Mies lähtee etelään taas keikkahommiin ja viipyy sillä reissulla sitten muutaman viikon. Nyt ainoana huolenaiheena on poijan hoitopaikka. Ollaan vähän hakemisen kanssa myöhässä, mutta jospa se ei haittais.. Jännittää vähän sekin, että miten poika asiaan suhtautuu, kun tulee kaksi aika suurta muutosta aikalailla yhtäaikaa.
Vanhin veljeni pääsi ripiltä eilen. Tuntuu aika hurjalta ajatella, että poijanpässit on jo niiiiin isoja. Vastahan ne oli sellaisia metrin mittaisia rasittavia kakaroita. Ja sekin vielä, että omasta riparista on jo kymmenen vuotta. Mihin ihmeeseen se aika on karannut.. Ja mitä ihmettä sillä on saanut aikaan.
Pientä ikäkriisin poikasta on ilmassa, kun syksymmällä tulee se neljännesvuosisata täyteen. Vannoin tosin viime syksynä, etten aio täyttää ikinä kahtakymmentä enempää. :D Kunhan tästä on selvitty, niin sittenhän voi ruveta potemaan sitä kolmenkympin kriisiä.
Väsymystä meinaa pukata. Aamulla olin ihme kyllä hereillä ennen poikaa, joka tavallisesti herättelee tuossa seitsemän tienoilla kömpimällä viereen. Nyt sai kerrankin keitellä ja juoda ihan rauhassa aamukahvit. Oli tarkoitus, että olisin miehelle vienyt kahvin sänkyyn, mutta nousivat ruojat vähän turhan aikaisin.
Noista juhlista sen verran vielä, että mulla oli taas kerran se perinteinen ongelma. Eli ei mitään päällepantavaa.. :D Kaivelin vaatevarastoja ja löysin kuin löysinkin itselleni säädylliset vaatteet päälle. Mut tuo ei ollut se pointti. Vaan se, että ne vaatteet sopi ja jopa istui hyvin! Kroppani on siis muuttunut johonkin suuntaan, ilmeisesti parempaan. :D Ja tässä yksi päivä huomasin kun löysin mittanauhan, että vyötärö oli kaventunut kokonaiset viisi senttiä! :D Edellinen mittauskerta taitaa olla viime kesältä, näin muistelisin. Tällä fiiliksellä jaksaa taas pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti