On ihana yö..

Vaikka ei olekaan, vaan ihana päivä. Ei sitten tullut autoa viime viikolla, mutta tänään menen hakemaan sen. :)

Tänään sen oikeastaan tajusi, miten vaarallista työtä mies tekee, vaikka olenhan mie tiennyt, että siellä on todella vaarallisia aineita ja paikkoja. Eilen oli sattunut onnettomuus, josta oli uutisoitukin. Ja tänään anoppi sitten soitteli, että olenko kuullut miehestä mitään. Noh, olenhan minä, eilen viimeksi. Ja kun tsekkasin uutisen, totesin, että ei ole mitään hätää. Mutta kyllä se säikäytti, kun en ensin tiennyt oliko se onnettomuus sattunut tänään.

Alkaa jo pikkuhiljaa painaa tämä yksin olo. Sitä kaipais juttukumppania, kun ei poijasta vielä ole kovin henkeviä keskustelemaan. Voishan sitä tietenkin käydä kyläilemässä ja muuta, mutta olen sen verran kotihiiri, että ei vain jaksa lähteä. Mut perjantaina vien poijan anopille hoitoon ja lähen vähän tuulettamaan päätä. Vaikka taitaa se mennä enemmän pään sekoittamisen puolelle, mutta kumminkin. Ei noita tilaisuuksia kovin usein tule, niin silloin on taottava kun rauta on kuuma. Ja parastahan tietenkin on hyvä seura, kiitos Jiille kun kysäisit. :D Edellisen kerran olen kapakissa asti käyny.. ööö... vuoden 2008 lokakuussa. Eikä tuota muutenkaan ole hirveästi tullut alkoholin kans läträttyä. Kummasti menojalkaa hillitsee tuo vajaan metrin mittainen. :)

Kaipa sitä pitäs lopetella tähän ja lähteä tiskailemaan ja laittamaan muutenkin paikkoja. Tuossa portaiden alla olevassa komerossa kun asuu ilkeä kotitonttu, joka laittaa aina kodin sekaisin, kun ei olla kotona. Mies on kuulemma sen nähnytkin. ;)

Auringon paistetta teille! :)