Pahasti näyttää siltä, että taas joutuu operaatioon asunnon katselu ja muuttaminen. Vuokranantajan mielestä olemme ilmeisesti v-mäisiä ihmisiä, kun huomauttelemme talossa olevista vioista. Eikös se nyt ole ihan normaalia, että kerrotaan missä on vikaa, varsinkin kun ne viat ovat olleet jo ennen kuin tähän on muutettu? Emme ole sillä sanoneet, että ne pitäisi korjata tms, vaan juuri siksi, että hän tietäisi. Ja tätä kaikkea ei voi sanoa suoraan päin naamaa, vaan pitää soitella (pikku-)päissään. En jummarra. Noh, se siitä.
Lauantaina ja sunnuntaina oli isomman miehen kans pieni (tai oikeastaan aika suurikin) kriisi. Meni siis koko viikonloppu hieman hänekseen, mutta asiat on onneksi saatu selvitettyä. Kyllä pitää miehellä olla suuri sydän ja paaaaljon ymmärrystä, että jaksaa kanssani. En ole ihan helppo ihminen, vaikka sitä ei ehkä huomaa.
Lauantai lähestyy kovaa vauhtia. Pienen miehen synttärit. Herra kaks-wee. Onko siitä oikeasti jo kaks vuotta, kun ähisin ja puhisin mahani kanssa ja toivoin, että syntyis jo? :D Nykyisin ei välillä tiedä itkeäkö vai nauraa, kun herra äpilästää kaiken mahdollisen kanssa ja sillä menee hermot ja tulee huuto. Sitähän tietenkin pitäs koettaa pokkaa pitää, mut välillä se on suorastaan mahdotonta. Naurettava jätkä. :D
Keli on mahtava. :D Pitäis varmaan katsella uunit kiinnilaittokuntoon ja lykätä ukko vaatteisiin ja painua sen kans pihalle nauttimaan auringosta. Jep, näin teenkin. Palataan astialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti