Huomenna se alkaa..

Pääsin kuin pääsinkin sinne kurssille. Kymmenen kuukautta olis jaksettavana ja sitten voi itseään tituleerata oikein hienosti tietokoneasentajaksi. Saas nähdä kuinka emännän käy...

Vielä kaks viikkoa ja sitten pääsee (=joutuu) viettämään parillisen yksinhuoltajan elämää. Mies lähtee etelään taas keikkahommiin ja viipyy sillä reissulla sitten muutaman viikon. Nyt ainoana huolenaiheena on poijan hoitopaikka. Ollaan vähän hakemisen kanssa myöhässä, mutta jospa se ei haittais.. Jännittää vähän sekin, että miten poika asiaan suhtautuu, kun tulee kaksi aika suurta muutosta aikalailla yhtäaikaa.

Vanhin veljeni pääsi ripiltä eilen. Tuntuu aika hurjalta ajatella, että poijanpässit on jo niiiiin isoja. Vastahan ne oli sellaisia metrin mittaisia rasittavia kakaroita. Ja sekin vielä, että omasta riparista on jo kymmenen vuotta. Mihin ihmeeseen se aika on karannut.. Ja mitä ihmettä sillä on saanut aikaan.

Pientä ikäkriisin poikasta on ilmassa, kun syksymmällä tulee se neljännesvuosisata täyteen. Vannoin tosin viime syksynä, etten aio täyttää ikinä kahtakymmentä enempää. :D Kunhan tästä on selvitty, niin sittenhän voi ruveta potemaan sitä kolmenkympin kriisiä.

Väsymystä meinaa pukata. Aamulla olin ihme kyllä hereillä ennen poikaa, joka tavallisesti herättelee tuossa seitsemän tienoilla kömpimällä viereen. Nyt sai kerrankin keitellä ja juoda ihan rauhassa aamukahvit. Oli tarkoitus, että olisin miehelle vienyt kahvin sänkyyn, mutta nousivat ruojat vähän turhan aikaisin.

Noista juhlista sen verran vielä, että mulla oli taas kerran se perinteinen ongelma. Eli ei mitään päällepantavaa.. :D Kaivelin vaatevarastoja ja löysin kuin löysinkin itselleni säädylliset vaatteet päälle. Mut tuo ei ollut se pointti. Vaan se, että ne vaatteet sopi ja jopa istui hyvin! Kroppani on siis muuttunut johonkin suuntaan, ilmeisesti parempaan. :D Ja tässä yksi päivä huomasin kun löysin mittanauhan, että vyötärö oli kaventunut kokonaiset viisi senttiä! :D Edellinen mittauskerta taitaa olla viime kesältä, näin muistelisin. Tällä fiiliksellä jaksaa taas pitkään.

Torstai on toivoa täynnä..

Paitsi että nyt on keskiviikko.

Löysin pitkään kadoksissa olleen vanhan harrastuksen, nimittäin ystävänauhat. Hirveästi rupes sormia syyhyttämään, kun päädyin tälle sivustolle. Nyt on vaan se ongelma, ettei ole lankoja. Hmph. Aikoinaan oli sama ongelma helmien kanssa. Nyt on tosin käynyt niin ikävästi, että helmet ovat edelleen muuttolaatikossa odottamassa, että saisin ne sieltä kaivettua esille. Vaan mahtaa olla paras, että lojuvat siellä vielä hetken aikaa. Pitäisi olla ihan oma tila, missä niiden kans värkkäillä, kun ei tuo mies oikein tykkää jos valloitan niiden kans ruokapöydän.. Eikä ne taitais säästyä poijan käsiltäkään (ja suulta).

Aamulla meinas olla vitsit vähissä. Poika konkoili kuten normaalisti meidän sänkyyn köllöttelemään, mutta kyllästyi pian ja lähti olohuoneeseen leikkimään. Pian havahduin siihen, että makuuhuoneen ovi kävi ja poika tassutti isänsä puolelle sänkyä ja tuumi että ohhoh ja näytti käsiään. Minä ensin katoin, että poika on satuttanut kätensä tms, mutta ei. Tarkemmin asiaa tutkittaessa paljastui, että poika oli jollakin ihmeellä onnistunut sotkemaan kätensä vaipassa lojuvaan tavaraan. Siinä vaiheessa tuli minuunkin vauhtia ja kipinkapin ensin käsien pesulle ja vaipan vaihtoon. Ja sitten tietenkin piti syynätä talo läpi, että mihin kaikkialle sitä p*skaa oli tarttunut. Että sellainen aamu meillä. :D

Kurssista ei ole vielä mitään tietoa saapunut.. Saa nähdä tuleeko edes.. Luontaisena pessimistinä olen tietenkin sitä mieltä, etten sinne pääse. Mikä taas tarkoittaa sitä, että pyörin sit täällä omissa nurkissa ihan kyllästymiseen asti. Töitäkään kun tuskin saan. Epäilen vahvasti.