Torstai-illan toivotut, eikäku....

Lopultakin aikaa istahtaa koneelle kirjoittelemaan. Viikonlopun reissu onnistui muuten hyvin, koira vain ei pelannut kehässä ollenkaan. Tyytyminen oli EH AVOK-3. Noh, Iisalmessa sitten petrataan ja allekirjoittanut on sitten siellä kehässä. Tähän mennessä isäntä on hoitanut senkin puolen, viime vuonna kun aloiteltiin tätä näyttelytouhua, niin ei meikäläisestä olis sinne ollu lyllertämään. Minun piti olla jo Torniossakin, vaan pahimman laatunen ramppikuume iski, kun en muutamaa kiekkaa enempää ole koiraa juoksuttanut. Ja sekin vähä edellisenä iltana. :/

Perjantaina meinasi hieman vastustaa tien päälle lähtö, kun autosta puhkesi rengas. Ja tällä kertaa lopullisesti. Viime syksynä päästiin vielä paikkauksella. Onneksi oli tuliterä sarja renkaita varastossa. Ne tosin oli menossa toisen pirssin alle, mutta hätä ei lue lakia. Päästiin kumminkin ihan ihan onnellisesti perille asti, mitä nyt kuopus, herra O meinasi äänekkäitä vastalauseita esittää. Ei ole tottunut pitkiin automatkoihin, toisin kuin veljensä, joka ei kovin kummonen nyytti ollut kun hurauteltiin useampia satoja kilometrejä. Tosin silloin asuttiinkin ihan muualla.

Muuten viikonlopusta jäi mukavat muistot, n 10.5 tuntia unta, jutustelua ja inttämistä aamuyölle molempina öinä. Onneksi oli hyvin nukkunut kuski Tornioon, muuten ois voinu olla hankalaa. Niin ja käytiinhän me Ruotsin puolellaki. :D Ei kylläkään siinä nelikirjaimisessa tavarahelvetissä. Kerran olen käynyt, enkä toista kertaa mene. Huumoripuolesta vastasi jälleen kerran isäntä. Oli varautunut puhumaan ruotsia ja oli kirjaimellisesti huuli pyöreänä kun puhuivatkin suomea. Ihan samalla tavalla pärjää tuossa itärajan tuntumassa tuolla puolen suomenkielellä.

Tämä viikko on sitten mennyt ihan siivillä, herra V on uimakoulussa ja menee päivät ihan hänekseen, kun pitää aamupäivästä mennä kylälle ja iltapäivällä pääsee pois. Vaikka matkaa ei ole kuin parikymmentä kilsaa, niin ei sitä kehtaa puolentoista tunnin aikana ajaa kotiin ja takas. Kyllä nyt jo haluttas olla päivä kaks kotona ihan vaan omassa rauhassa. 

Tänään tuli käytettyä oikein tehokkaasti aika tallustelemalla kenkäkauppaan. Lähdin ostamaan niitä silikonityynyjä ja samalla tarttui kengät matkaan. Ikinä en oo muuten ostanut niin kalliita kenkiä, mutta kerta se on ensimmäinenkin ja kyllä niillä taitaa jonkun vuoden kävelläkin. Samoin kuin viime talvena tuli ostettua kallein toppatakki ikinä, mutta kyllä hintansa haukkui, vaikka ei hirveitä pakkasia ollutkaan. :)

Palaillaan taas!

Hihhei!

Tänään tuli vietettyä muutama tunti kylässä ja kylällä. Ostin uudet kengät kaverilta. Iiiihanat piikkikorkoiset nilkkurit. Ensimmäiset piikkarit ikinä. Tarttee vaan hommata silikonityynyt päkiän alle ettei niin pahasti painais jalkoja. Ja mukava ylläri oli kotiin tullessa, kun iteljooni oli tuonu paketin laatikkoon. Uusi puhelin saapui ja sillä nyt tätä tekstiä kirjoittelen. Tykkään!

Nahkanvärjäyssuunnitelma eli tatuointiluonnos alkaa pikkuhiljaa muotoutua päässä. Pitäs vaan piirrellä paperille. Paikka on jo selvillä. Sen verran itse kuvasta voin jo nyt paljastaa, että poikien nimet ja syntymäajat siihen tulee. Niin hullu en sentään ole että isännän nimen nahkaani laittaisin, vaikka tarkoitus onkin olla loppuelämä yksissä viettää. Koskaan kun ei tiedä milloin mieli muuttuu.

Viikonlopuksi on luvassa hieman reissailua. Karvakorvaa olis tarkoitus Tornioon viedä näyttelyyn, joten matkaa ihan mukavasti kertyy täältä toiselta puolen Suomea. Toivotaan hyviä arvosteluja. Tuleva syksy näyttää sitten saako meidän hurtasta hyvää hirvikoiraa. Pari syksyä on mennyt hieman heikolla menestyksellä. Ensimmäinen syksy oli lähinnä sitä harjottelua, kun ei ikää ollut kuin muutama kuukausi ja viime vuonna meni alkukausi hänekseen nenäpunkin takia. Nyt on varauduttu varmuuslääkitsemään nenäpunkin varalta, että sais koko kauden sit mennä sata lasissa ja näkis sit vähän että kannattaako viedä hirvikokeeseen ja myöhemmin sit käyttää jalostukseen. Sen näkee sitten.

Palaillaan taas! :)

//Edit! Puhelimen välityksellä tämän muka julkaisin viime yönä, vaan eipä näkynyt ei. Joten julkaistaan tämä nyt! 

Lasten suusta se totuus...

Esikoinen, herra V, tuumas tänään, kun hieman koetin siistiä ja siivoilla mökkiä, notta pojat ei siivoa. Se on isojen tyttöjen hommaa. Koetappa tässä sitten kasvattaa hyvää aviomiesmateriaalia, kun nyt on jo mielipiteet tuollaisia. Taitaa olla aika laittaa isäntä mopin ja imurin varteen hieman useammin.

Tässä muutamana päivänä on pihan pihlajia seuraillut suuremmalla mielenkiinnolla kuin aiemmin. Jo se, että marjoja ei näytä tulevan juuri yhtään, on erikoista. Aiemmin ihmettelin, miksi osa lehdistä on kirkkaamman vihreitä kuin toiset. Eilen sen sitten tajusin. Ne kirkkaamman vihreät lehdet alkavat pikkuhiljaa punertua. Nyt jo, heinäkuu on vasta puolessa. :o

Samaten pikkulinnut on hävinneet jonnekin. Aiemmin kuului sirkutusta aamusta iltaan, vaan nyt ei. Ainoat, jotka jotain ääntä pitävät on pääskysen pojat ruoka-aikaan. Ja lehtokurppa iltalennollaan. Taisi ne alkukesän helteet pistää taas luontoa hieman sekaisin, saa nähdä miten pitkä syksy tulee ja kuinka tolokuttomasti on lunta. Pihlaja ei kahta taakkaa kanna, sanoo vanhempi väki.

Hiljaista

"Hieman" on tässä hiljaiseloa vietelty, ei ole ollut oikein mitään sanottavaa, saati sitten aikaa kirjoitella. Pesue on kasvanut yhdellä jäsenellä, kohta 10 kk miehenalku on taloon tullut. Ja taas olis muuttohommat edessä, kunhan ensin löytäis sopivan mökin mihin muuttaa. Omasta torpasta haaveillaan. Saas nähdä miten käy. :)

Mustetta ei vieläkään omassa nahkassa näy, joten piti sitten hiustatska tehdä. :)

Äetee taiteili tuossa reilu viikko sitten, kun pääsin ihan itsekseni olemaan reissunpäällä vajaan vuorokauden verran. Ensimmäisen kerran olin yksin yön pois kotoa sitten kuopuksen syntymän. Pääsivät miehet olemaan ihan keskenään. Ja hyvin meni. Seuraavaa reissua suunnittelen jo, jos sitä pääsis sit hieman kauempana käymään vaikka parin yön ajan. 

Neulekoneen sain viikko sitten ja nyt se sängyn alla odottelee paketissaan, että olis aikaa opetella käyttämään. Ja tietenkin sopivaa tilaa, ettei pikkukädet pääse hämmentämään. :D Muuten on käsityöt saaneet olla tekemättä, ei ole oikein jaksanut tehdä. Pitäs ainakin kuopuksen villapuku saada valmiiksi, että sais sitten ens talvena käyttää. Aloitinhan minä sen jo viime syksynä. :D 

Suunnatonta ärsytystä aiheuttaa nyt tämä bloggeri. Käytössä ollut leiska on jäänyt tuonne taustalle kuvaksi, enkä saa sitä sieltä pois, vaikka miten asetusten kanssa leikkii. Ärsytys. //Edit. Sain sen pois! Jes!

Vaan tässäpä tätä nyt tähän palaan, palailen linjoille kunhan taas ehtii.