keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Torstai on toivoa täynnä..

Paitsi että nyt on keskiviikko.

Löysin pitkään kadoksissa olleen vanhan harrastuksen, nimittäin ystävänauhat. Hirveästi rupes sormia syyhyttämään, kun päädyin tälle sivustolle. Nyt on vaan se ongelma, ettei ole lankoja. Hmph. Aikoinaan oli sama ongelma helmien kanssa. Nyt on tosin käynyt niin ikävästi, että helmet ovat edelleen muuttolaatikossa odottamassa, että saisin ne sieltä kaivettua esille. Vaan mahtaa olla paras, että lojuvat siellä vielä hetken aikaa. Pitäisi olla ihan oma tila, missä niiden kans värkkäillä, kun ei tuo mies oikein tykkää jos valloitan niiden kans ruokapöydän.. Eikä ne taitais säästyä poijan käsiltäkään (ja suulta).

Aamulla meinas olla vitsit vähissä. Poika konkoili kuten normaalisti meidän sänkyyn köllöttelemään, mutta kyllästyi pian ja lähti olohuoneeseen leikkimään. Pian havahduin siihen, että makuuhuoneen ovi kävi ja poika tassutti isänsä puolelle sänkyä ja tuumi että ohhoh ja näytti käsiään. Minä ensin katoin, että poika on satuttanut kätensä tms, mutta ei. Tarkemmin asiaa tutkittaessa paljastui, että poika oli jollakin ihmeellä onnistunut sotkemaan kätensä vaipassa lojuvaan tavaraan. Siinä vaiheessa tuli minuunkin vauhtia ja kipinkapin ensin käsien pesulle ja vaipan vaihtoon. Ja sitten tietenkin piti syynätä talo läpi, että mihin kaikkialle sitä p*skaa oli tarttunut. Että sellainen aamu meillä. :D

Kurssista ei ole vielä mitään tietoa saapunut.. Saa nähdä tuleeko edes.. Luontaisena pessimistinä olen tietenkin sitä mieltä, etten sinne pääse. Mikä taas tarkoittaa sitä, että pyörin sit täällä omissa nurkissa ihan kyllästymiseen asti. Töitäkään kun tuskin saan. Epäilen vahvasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti