Angel of music, can you hear me...

Oopperan kummitus. AH! Nannaa korville, vaikka meinaakin paleltua aina kun sitä kuuntelee. Samoin kuin Les Choristes (Kuoropojat). Yksi musiikillisesti kauneimmista elokuvista mitä olen ikinä kattonut. Suosittelen, mikäli on sydäntä klassiselle musiikille ja kuorolaululle.

Eilen kävin haastattelussa mahdollisen kurssin tiimoilta. Vielä pitäs jännätä ens viikkoon, että pääseekö. Uskon, että mahdollisuudet on aika hyvät. Vaikka mistä sitä koskaan tietää.

Tänään on taas ahdistanut. Olisi kiva tietää miksi. Ja mikä on se koneisto mikä saa ihmisen vetäytymään kuoreensa eikä päästä sieltä pois. En yhtään ihmettele, että miehellä meinaa mennä usko ja hermo miun kans. En minäkään jaksaisi itseni kaltaisen ihmisen kanssa kauan. Onhan tuo vierellä pysynyt jo kuusi vuotta. Välillä olen miettinyt ihan tosissani, että pitäs vaan lähteä pois. Ei siis lopullisesti, vaan lähteä. Jättää sekä mies että poika ja koettaa saada jotain tolkkua päähän. Vaikka luulempa, että menis elämä entistä pahemmin sekaisin. Nyt on sentään jokin kiintopiste olemassa.

Kertokaa ihmiset, mitä voi tehdä sille, että saisi joskus selkeästi sanottua sen mitä ajattelee, sen sijaan että vaikenee. Se vaan on niin vaikeata. Nytkin tätä kirjoittaessa, päässä juoksee asioita, jotka eivät tule varmaan koskaan näkemään päivänvaloa, missään muodossa. Vaikka kirjoittaminen on ollut minulle aina helppoa, jotenkin sitä ei osaa kirjoittaa niistä oikeasti tärkeistä asioista. Ehkä mä vielä joskus opin. Toivottavasti.

Niin, kuusi vuotta tuli yhteistä taivalta täyteen tiistaina. Ensi marraskuussa samalla päivämäärällä tulee kuusi vuotta kihloissa. Kai sitä pitäs naimisiinkin mennä... Vaikka, olen kyllä ihan tyytyväinen näinkin. :) Kun ei tämä suhde miksikään muutu sen papin aamenen jälkeen. Sama on elää susiparina susirajalla. :D

Kaksi vuotta sitten.

Kaksi vuotta sitten tähän aikaan, tuijottelin silmät ymmyrkäisenä pientä nyyttiä, jonka olin ähissyt ja puhissut maailmaan muutama tunti aiemmin. Mihin ihmeeseen aika on kadonnut? Se pieni nyytti on jo noin iso.

Tänään ei ajatus enää luista päivän juhlinnan ja touhuamisen jälkeen. Pakkasellakin voi olla jotain tekemistä asian kanssa. Viime yönä tuli tämän talven pakkasennätys meillä, -43,4. Vielä kahdeksan aikaan aamulla näytti mittari yli -42. Kylmä siis, todella kylmä. Onneksi pirtissä on lämmin. :) Kunhan vaan lyö puuta uuniin ja tulta perään. :D

Jos rentoutuis pienen viskitömäyksen kera tässä illan päätteeksi.

J'en ai marre.

Jaksoin hillitä kirjoitusintoani eilen, ettei olisi tullut kolmatta kirjoitusta samalle päivää. Ei minulla nyt niin paljon järkevää asiaa ole. :D

Susikairasta lähti liikenteeseen ylimääräisten kilojen karistuskampanja. Minäkin mukaan joo. Kiloja on kertynyt viimeisten hmm.. yhdentoista vuoden aikana tasaisen tappavaan tahtiin lisää. Itse kilot eivät häiritse läheskään niin paljon kuin se, että kroppa ei vastaa sitä mielikuvaa mikä minulla siitä on.

Laskeskelin tuossa nykyisen BMI:n ja vertasin sitä viime kesän lukemiin. Silloin luku oli 36,1, tarkoittaen vaikeaa lihavuutta. Nyt luku oli 33,6, tarkoittaen merkittävää lihavuutta. Kiloja on lähtenyt kuusi. Ja nyt jos onnistun vielä sen viisi pudottamaan, niin pääsen taas uudelle kymmenelle. Jolloin luku tipahtaisi jo 31,6:en. Siinäpä sitä tavoitetta.

Poikaa nukuttaessa päiväunille, mielessäni pyöri ajatus kotikuntosalista. En ole oikein koskaan lämmennyt ajatukselle lähteä ihan oikealle salille, jotenkin ahdistaa. Matkaakin on sen verran, että ei kehtaisi ajella vaan sen takia. Aikaakaan ei juuri ole. (Mitäs sitä muuta työttömällä olis kuin aikaa? :D) Ja jos aikois laittaa ihan oikeat laitteet, se vaatii rahaa. Ja sitähän on vielä vähemmän kuin aikaa. Joten, jos tekis tee-se-itse-version. Siis yksinkertaistaisi niin paljon kuin mahdollista.

Jotain sopivaa painoksi (puuta, hiekkaa jne), pari väkipyörää, köyttä tms ja jonkinlaiset kahvat. Pyörät kattoon kiinni, paino köysien toiseen päähän ja kahvat toiseen. Ja vóila, yläkropalle valmis laite. :D

Entäs jalat sitten. Noh, lisää pyöriä kattoon ja lattiaan. Köyttä väliin jne. Pitäs varmaan koettaa piirtää nämä, kun ei tuo ulosanti oikein anna selittää ymmärrettävästi. Vai? :)

Keskikropan laitoksille joutuis hieman nikkaroimaan. Seinää vasten puolapuiden tapaiset härpäkkeet. Jotain sopivaa lautaa tms alustaksi ja toiseen päähän kiinnikkeet. Sitten vain lauta kiinnikkeillä härpäkkeisiin seinällä. Vatsalihaspenkki valmis. Vastusta saa näppärästi muutettua kun muuttaa laudan kulmaa.

No joo, nämä ideat taitavat vaatia yllättävän paljon tilaa.. Ja lämmintä sellaista. Ei oikein itseä nappaa ajatus lähteä kylmään ulkorakennukseen treenaamaan. Ja kuka nyt asuintiloihin tuollaiset värkkäis, ellei satu olemaan ylimääräistä huonetta sitä varten...

Poika oli hassu tänään. Jätin (laiskuuksissani) uunin edustan lakaisematta puusälästä. Touhutessani muuta, oli poika käynyt hakemassa rikkaharjan ja -kihvelin ja yritti lakaista äiskän jättämiä roskia. :D Ihana tenava kun sille päälle sattuu. Eilen nimittäin piti taistella sekä päiväunille että yöunille menosta. Poika veti sellaista itkupotkuraivaria että huhhuh. Ja aika varmaan ihan vaan sen takia ettei isänsä ollut kotona. Lähti nimittäin eilen äidilleni kaveriksi ja palailee tänään. En halua edes tietää mitä tapahtuu sen jälkeen, kun mies lähtee taas keikkahommiin eteläiseen Suomeen ja viipyy sillä reissulla muutaman viikon yhtä soittoa. :S Ihan kuin tuossa muutoksessa ei olis tarpeeksi, vähän aikaisemmin on mahdollisesti poika vietävä ensimmäisen kerran hoitoon jollekin muulle kuin sukulaisille. Jos nimittäin käy niin, että pääsen hakemalleni kurssille. Ja sitten vielä se muutto, joka koetetaan ajoittaa tuohon alkukesään.

Puuh... Jokohan tämä purkaantuminen riittäisi. Jos söis jotain ja suunnittelis lisää housujen lyhentämistä... :)

Il étáit une fois..

..uusi blogipohja. :D

Nappasin mukaani täältä. Paljon paljon kauniita juttuja. Onhan nuo bloggerin omat mallitkin ihan jees, mut kaipailin kumminkin jotain muuta.

Jos jokin ei näy kunnolla, ilmoita ihmeessä. Ehkä osaan tehdä sille jotain.

Aika hassua, kello on puoli viisi ja ulkona on vielä valoisaa. Tuntuu omituiselta, kun on tottunut siihen, että näihin aikoihin ei näe juuri mitään sisällä ilman valoja. Kai se kevät ja kesä on sieltä tulossa. Pikkuhiljaa. :P

Pienenä selvennyksenä voisin muuten tähän laittaa, että vaikka otsikoissa pyörii jos jonkin kielistä tekstiä, niin esimerkiksi ranskaa en osaa sanaakaan. :P Lauseenpätkiä on kiva käyttää, kunhan ensin ottaa selvää mitä ne tarkoittaa. :D

Ai kamala.. Toinen postaus samalle päivää. Menin ilmeisesti sekaisin ensimmäisestä kommentista. *khih* Kiitoksia vaan Patonkimaahan.

Lou Diable se ris.

Jälleen hetki aikaa kirjuutella ajatuksia ylös. Huomaan kirjoittavani paljon asioita mielessäni ylös, mutta en niitä tänne saa. Hassua.

Pahasti näyttää siltä, että taas joutuu operaatioon asunnon katselu ja muuttaminen. Vuokranantajan mielestä olemme ilmeisesti v-mäisiä ihmisiä, kun huomauttelemme talossa olevista vioista. Eikös se nyt ole ihan normaalia, että kerrotaan missä on vikaa, varsinkin kun ne viat ovat olleet jo ennen kuin tähän on muutettu? Emme ole sillä sanoneet, että ne pitäisi korjata tms, vaan juuri siksi, että hän tietäisi. Ja tätä kaikkea ei voi sanoa suoraan päin naamaa, vaan pitää soitella (pikku-)päissään. En jummarra. Noh, se siitä.

Lauantaina ja sunnuntaina oli isomman miehen kans pieni (tai oikeastaan aika suurikin) kriisi. Meni siis koko viikonloppu hieman hänekseen, mutta asiat on onneksi saatu selvitettyä. Kyllä pitää miehellä olla suuri sydän ja paaaaljon ymmärrystä, että jaksaa kanssani. En ole ihan helppo ihminen, vaikka sitä ei ehkä huomaa.

Lauantai lähestyy kovaa vauhtia. Pienen miehen synttärit. Herra kaks-wee. Onko siitä oikeasti jo kaks vuotta, kun ähisin ja puhisin mahani kanssa ja toivoin, että syntyis jo? :D Nykyisin ei välillä tiedä itkeäkö vai nauraa, kun herra äpilästää kaiken mahdollisen kanssa ja sillä menee hermot ja tulee huuto. Sitähän tietenkin pitäs koettaa pokkaa pitää, mut välillä se on suorastaan mahdotonta. Naurettava jätkä. :D

Keli on mahtava. :D Pitäis varmaan katsella uunit kiinnilaittokuntoon ja lykätä ukko vaatteisiin ja painua sen kans pihalle nauttimaan auringosta. Jep, näin teenkin. Palataan astialle.

Pas a pas...

Normaali päiväjärjestys alkaa palata taloon. Pieni mies on tervehtynyt, sairastettiin sitten vauvarokko. Käytiin tiistaina lääkärissäkin, tarkistamassa ettei ole korvatulehdusta. Onneksi ei. Ruoka alkaa maistua ja unirytmikin on kohdallaan. Ei enää herättele keskellä yötä. :)

Kahden vuoden uhmaa alkaa olla ilmassa. Enemmän tosin minä haluan kuin minä ite. Joka paikkaan pitää päästä mukaan, kahvinkeittoon, potun keittoon.. Jos just sillä hetkellä kun poika tahtoo tehdä jotain ja sitä ei tehdä.. Huutohan siitä tulee. Lelut saa kyytiä, kun ne ei tottele. Välillä oikein naurattaa meitä vanhempia, kun poika äpilästää lelujen kimpussa. On se reipas silti. Auttaa välillä äitiltä takin päältä, vie roskat roskiin jne. Jospa olis yhtä reipas vielä kymmenen vuoden päästä.. Mahtaa olla toiveajattelua. :)

Isompi mies puhui tässä yksi päivä talon ostosta. Parin vuoden päästä. Oli jo tarkkaan miettinytkin, että mikä talo ja missä. No juu, olis suht rauhallisella paikalla ihan sopivan kokoinenkin. Ja mikä parasta, ei korvessa. :D Nykyisin kun on maitokauppaan matkaa 30 km. Jos niitä vieraitakin kävis sitten vähän enemmän. Paljohan ne on lisinyt nyt kun kotipuoleen päästiin taas muuttamaan, mut ei vielä haitaksi asti.

Poijan synttäritkin lähestyy. Reilu viikko vielä. Nyt vois ahdistua sitten siitä, ettei mitään ole suunniteltu, ei edes tiedetä järjestetäänkö juhlat kotona, mummilla vai eikö ollenkaan. Kukkaron sisältö ei antais periksi järjestää mitään, mutta pakkohan nyt jotain. Ei sitä kuitenkaan joka vuosi kahta täytetä. :D

ps. Tuosta otsikosta puuttuu yksi heittomerkki, kun jostain syystä en saa laitettua sitä siihen...

Ehkäpä nyt...

Aikaa on vierähtänyt siitä kun edellisen kerran olen blogiani päivittänyt. Muistaakseni viimeisen merkinnän jälkeen elin netittömässä olotilassa joitamia kuukausia. Siihen kun lisätään muuttoja ja muuta puuhaa, niin ei ihme etten edes muistanut koko blogin olemassa oloa. Merkinnät olivat vuodelta 2007 ja sisältö oli mitä sattuu, niin saivat lähtöpassit bittiavaruuteen.

Mutta jos sitä nyt, paremmalla onnella ja jaksamisella. Ja ehkä jopa lukijoitakin löytyisi.. Löytyykö? :D Pitäisi varmaan käydä jättämässä merkkiä tuonne maailmalle ja niihin blogeihin joita olen viime viikkoina lukenut. Alusta nykypäivään. Aikaahan siihen menee, mutta en vain voi aloittaa lukemista keskeltä.


Tänään meillä sairastetaan. Pienin mies on kuumeessa ja aika nuutunut. :/ Ruokaa on tulossa, jospa maistuisi - edes vähän.