Kurssilla on siis napotettu jo neljä viikkoa ja poikakin on ollut kolme viikkoa hoidossa. Tälle välille on ehditty sairastamaan yksi ilkeä flunssa, jonka jälkiä parantelemme edelleen. Mies lähti melkein kaksi viikkoa sitten ja tässä on koetettu joten kuten selvitä päivästä toiseen. Muutenhan tässä nyt ei mitään hätää ole ollut, illalla vaan meinaa tunnit loppua kesken. Kyllä sitä toisen panosta talouteen osaa arvostaa silloin, kun sitä ei ole saatavilla.
Ensi viikon lopulla tulee uusi auto taloon. Tai eihän se nyt varsinaisesti uusi ole, mutta ainakin uudempi kuin tuo millä nyt ajelen. Ja aika varmaan turvallisempikin. ;)
Taisin ihan turhaan olla huolissani poijan suhteen mitä tulee nyt tähän epätavalliseen tilanteeseen. Ihmeen rauhallisena ja tyytyväisenä on nyt ollut, vaikka aamuisin joutuu aikaisin nousemaan ja olemaan päivän "vieraassa" paikassa eikä iskä ole kotona. Ja jos jotain oikeasti positiivista tästä tilanteesta pitää miettiä, niin puheen kehitys on mennyt vauhdilla eteenpäin. On se vaan niin ihanaa kun poika huutelee äitiä. :D Kaikkea muuta on kyllä suusta tullut vaan ei sitä äitiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti