Susikairasta lähti liikenteeseen ylimääräisten kilojen karistuskampanja. Minäkin mukaan joo. Kiloja on kertynyt viimeisten hmm.. yhdentoista vuoden aikana tasaisen tappavaan tahtiin lisää. Itse kilot eivät häiritse läheskään niin paljon kuin se, että kroppa ei vastaa sitä mielikuvaa mikä minulla siitä on.
Laskeskelin tuossa nykyisen BMI:n ja vertasin sitä viime kesän lukemiin. Silloin luku oli 36,1, tarkoittaen vaikeaa lihavuutta. Nyt luku oli 33,6, tarkoittaen merkittävää lihavuutta. Kiloja on lähtenyt kuusi. Ja nyt jos onnistun vielä sen viisi pudottamaan, niin pääsen taas uudelle kymmenelle. Jolloin luku tipahtaisi jo 31,6:en. Siinäpä sitä tavoitetta.
Poikaa nukuttaessa päiväunille, mielessäni pyöri ajatus kotikuntosalista. En ole oikein koskaan lämmennyt ajatukselle lähteä ihan oikealle salille, jotenkin ahdistaa. Matkaakin on sen verran, että ei kehtaisi ajella vaan sen takia. Aikaakaan ei juuri ole. (Mitäs sitä muuta työttömällä olis kuin aikaa? :D) Ja jos aikois laittaa ihan oikeat laitteet, se vaatii rahaa. Ja sitähän on vielä vähemmän kuin aikaa. Joten, jos tekis tee-se-itse-version. Siis yksinkertaistaisi niin paljon kuin mahdollista.
Jotain sopivaa painoksi (puuta, hiekkaa jne), pari väkipyörää, köyttä tms ja jonkinlaiset kahvat. Pyörät kattoon kiinni, paino köysien toiseen päähän ja kahvat toiseen. Ja vóila, yläkropalle valmis laite. :D
Entäs jalat sitten. Noh, lisää pyöriä kattoon ja lattiaan. Köyttä väliin jne. Pitäs varmaan koettaa piirtää nämä, kun ei tuo ulosanti oikein anna selittää ymmärrettävästi. Vai? :)
Keskikropan laitoksille joutuis hieman nikkaroimaan. Seinää vasten puolapuiden tapaiset härpäkkeet. Jotain sopivaa lautaa tms alustaksi ja toiseen päähän kiinnikkeet. Sitten vain lauta kiinnikkeillä härpäkkeisiin seinällä. Vatsalihaspenkki valmis. Vastusta saa näppärästi muutettua kun muuttaa laudan kulmaa.
No joo, nämä ideat taitavat vaatia yllättävän paljon tilaa.. Ja lämmintä sellaista. Ei oikein itseä nappaa ajatus lähteä kylmään ulkorakennukseen treenaamaan. Ja kuka nyt asuintiloihin tuollaiset värkkäis, ellei satu olemaan ylimääräistä huonetta sitä varten...
Poika oli hassu tänään. Jätin (laiskuuksissani) uunin edustan lakaisematta puusälästä. Touhutessani muuta, oli poika käynyt hakemassa rikkaharjan ja -kihvelin ja yritti lakaista äiskän jättämiä roskia. :D Ihana tenava kun sille päälle sattuu. Eilen nimittäin piti taistella sekä päiväunille että yöunille menosta. Poika veti sellaista itkupotkuraivaria että huhhuh. Ja aika varmaan ihan vaan sen takia ettei isänsä ollut kotona. Lähti nimittäin eilen äidilleni kaveriksi ja palailee tänään. En halua edes tietää mitä tapahtuu sen jälkeen, kun mies lähtee taas keikkahommiin eteläiseen Suomeen ja viipyy sillä reissulla muutaman viikon yhtä soittoa. :S Ihan kuin tuossa muutoksessa ei olis tarpeeksi, vähän aikaisemmin on mahdollisesti poika vietävä ensimmäisen kerran hoitoon jollekin muulle kuin sukulaisille. Jos nimittäin käy niin, että pääsen hakemalleni kurssille. Ja sitten vielä se muutto, joka koetetaan ajoittaa tuohon alkukesään.
Puuh... Jokohan tämä purkaantuminen riittäisi. Jos söis jotain ja suunnittelis lisää housujen lyhentämistä... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti