Kahden vuoden uhmaa alkaa olla ilmassa. Enemmän tosin minä haluan kuin minä ite. Joka paikkaan pitää päästä mukaan, kahvinkeittoon, potun keittoon.. Jos just sillä hetkellä kun poika tahtoo tehdä jotain ja sitä ei tehdä.. Huutohan siitä tulee. Lelut saa kyytiä, kun ne ei tottele. Välillä oikein naurattaa meitä vanhempia, kun poika äpilästää lelujen kimpussa. On se reipas silti. Auttaa välillä äitiltä takin päältä, vie roskat roskiin jne. Jospa olis yhtä reipas vielä kymmenen vuoden päästä.. Mahtaa olla toiveajattelua. :)
Isompi mies puhui tässä yksi päivä talon ostosta. Parin vuoden päästä. Oli jo tarkkaan miettinytkin, että mikä talo ja missä. No juu, olis suht rauhallisella paikalla ihan sopivan kokoinenkin. Ja mikä parasta, ei korvessa. :D Nykyisin kun on maitokauppaan matkaa 30 km. Jos niitä vieraitakin kävis sitten vähän enemmän. Paljohan ne on lisinyt nyt kun kotipuoleen päästiin taas muuttamaan, mut ei vielä haitaksi asti.
Poijan synttäritkin lähestyy. Reilu viikko vielä. Nyt vois ahdistua sitten siitä, ettei mitään ole suunniteltu, ei edes tiedetä järjestetäänkö juhlat kotona, mummilla vai eikö ollenkaan. Kukkaron sisältö ei antais periksi järjestää mitään, mutta pakkohan nyt jotain. Ei sitä kuitenkaan joka vuosi kahta täytetä. :D
ps. Tuosta otsikosta puuttuu yksi heittomerkki, kun jostain syystä en saa laitettua sitä siihen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti